Nyt pistetään jumalauta örkkiä kumoon oikein olan takaa. WH40KSM tarjoaa kolmannen persoonan (eli siis olan takaa kyyläämistä, junou?) scifi-ammuskelua avaruuden laitamilla, jossa saa mättää vihulaisia turpaan niin vaan maan perkeleesti. Ympärillä lentelee vihreää lihaa ja punaista verta. Jospa vegevampyyri oisin... Mm-mm-mm!

Kaiken sen hurmeentäytteisen kaaoksen keskellä ei aina ehdi edes näkemään jokaista siivuiksi silvottua sotauhriaan. Örkkiä tulee, örkkiä menee, mut Space Marines forever, man. Kaaoksesta puheenollen peliin onkin otettu mukaan demonisen hirmuiset kaaosvoimat, jotka saapuvat pelaajan kiusaksi sekä ihailtavaksi jostain helvetin rinnakkaisuniversumista 666.

Mättää siis saa. Lähitaistelua varten on valittavissa varsin hienoja ja melko pömpöösejä kättä pidempiä, kun samalla toisen händynsä voi varustaa jos jonkinmoisella pyssykällä. Pelin huomattavasti hienoin pieksentämetodi on kuitenkin rakettirepun ja Thunderhammerin yhteiskäyttö, voi pojat! Ilmojen halki käy Ultramariinin tie! Sitten syöksytään alas viholliskeskittymän sekaan mäjäyttäen Ukkosvasarallaan kaikilta taju kankaalle. Sitten onkin helppo jatkaa veripaltun leipomista. Tämä on nimittäin aivan törkeän mahtava tapa pistää örkit sun muut demonit lihoiksi! Valitettavasti vaan turbomieheltä loppuu välillä löpö, mutta ei se mitään, koska sitten saakin taas käyttää vähän enemmän niitä pyssyköitään. Jetpäkillä lennellessä meinaan ei välttämättä pysty niin kauhean helposti tarkkuusammuntaa harrastamaan.

Peliä eteenpäin vievä juoni ei ole mitään uutta tai ihmeellistä, vaan peruspetturuutta ja kostonhimoa Las Vegasissa. Mutta silläpä ei ole sinänsä mitään väliä, koska WH40KSM:n vahvuudet ovat selvästi sillä mättöpuolella. Ja mitkä vahvuudet ne ovatkaan! Enpä ole varmaan koskaan pelannut yhtäkään peliä, jossa itse mättäminen on niin intensiivistä ja nautittavaa, että sitä voisi jatkaa tuntikaupalla, vaikka mitään muuta ei tapahtuisikaan. Se vaan on niin kliffaa, hei!

88/100

Matti