Keski-Afrikan nimettömässä valtiossa riehuu sisällissota, eikä kukaan tunnu säästyvän konfliktilta. Valtiovalta on kaatunut, ja vallasta taistelee kaksi yhtä häikäilemätöntä ryhmittymää. Pelin sankari asettuu näiden väliin, tähtäimessään nimimerkillä Jackal toimiva asekauppias.

Vuonna 2004 julkaistun FPS-räiskintä Far Cryn jatko-osa pyrkii realistiseen peliotteeseen. Esimerkiksi tähtäys on tehty hankalaksi, ja sankari kykenee kantamaan kerralla suppean määrän aseistusta mukanaan. Lisäksi pelihahmolla on malaria, joka on valitettavan olennaisessa roolissa pelissä. Nimetön Afrikan valtio näyttäytyy Far Cry 2:ssa monimuotoisena ympäristönä, jossa savannilla heiluvat korret ja liplattavat joet luovat tunnelmaa onnistuneesti. Lisäksi ympäristö saa näyttävästi kyytiä tulitaistelun seurauksena. Paikat syttyvät herkästi tuleen, ja liekit leviävät tuulen nopeuden sekä suunnan mukaisesti.

Far Cry kakkosessa pelihahmo valitaan yhdeksän palkkasoturin joukosta. Jokaisella on oma uniikki ulkonäkönsä ja taustatarina. Pelin tavoitteena on Jackal-nimisen asekauppiaan jäljittäminen ja salamurhaaminen. Kuolemaa kauppaavan miehen jäljille pääsee tekemällä sisällissodan eri puolille tehtäviä. Lisätehtäviä saa alueen muilta palkkasotureilta, jotka tarvittaessa auttelevat pelaajaa pelin eri vaiheissa. Tehtävissä ei ole hirveästi vaihtelua, ja ne kaikki keskittyvät joko ihmisten tai paikkojen tuhoamiseen. Tehtäviä saa suorittaa aivan omaan tahtiinsa. Pelin ainoa lineaarinen elementti on malarian hoitaminen.

Vaikka pelialue on häkellyttävän laaja, on siinä muutamia seikkoja, jotka tekevät pelaamisesta pidemmän päälle puuduttavaa. Maastossa liikkuessa pelaaja törmää jatkuvasti tarkastuspisteisiin, joihin regeneroituu aivan liian nopeasti vihamielistä väkeä. Se saa matkustamisen tuntumaan aivan liian raskaalta - etenkin, kun pelissä kuljetaan paikasta toiseen jatkuvasti. Liikkuminen tapahtuu joko jalan tai moottoriajoneuvoilla. Erityistä herkkua on veneellä köröttely vihamielisen joen mutkissa. Pelissä pääsee myös liitelemään taivaalla riippuliitimen voimin. Toinen marmattamisen arvoinen juttu on pelihahmon malaria. Tautinsa vuoksi sankari ei kykene juoksemaan kuin muutaman metrin, ennen kuin silmissä sumenee. Lisäksi malarialääkkeen etsimiseen ja hakemiseen menee aivan liian kauan peliaikaa.

Pelissä on mahdollista ottaa mittaa toisista pelaajista moninpelin merkeissä. Far Cry 2 ei tarjoa jaettua ruutua kaksinpeliin, vaan maksimissaan 16 ihmisen deathmatchin ja lipunryöstön. Verkkopelaaminen toimii pienestä viiveestä huolimatta. aivan untuvikkona ei kuitenkaan kannata lähteä itseään nöyryyttämään verkkopelaamisen puolelle - ellei satu pitämään sairaalloisesti jatkuvasti häviämisestä.

Kaikkiaan Far Cry 2 on hyvin viihdyttävä peli, jonka parissa aika juoksee. Jos sankarin malarialääkityksen etsiminen sekä jatkuva tarkastuspisteillä nujakointi olisi pienemmässä roolissa, pelikokemus olisi lähes täydellinen. Tällaisenaan peli jää kuitenkin reilusti keskiverto-FPS:n yläpuolelle.

TEEMU PURHONEN

Pelin nettisivut