Flow-festivaalia voinee pitää urbaanin trendinuorison muotifestarina, ja sellaisena se lunasti paikkansa tänäkin vuonna. Helsingin Suvilahdessa elokuun puolivälissä järjestetty Flow kuulosti, näytti ja maistui tapahtumalta, jonne kaupungin viileimpien tyyppien täytyi suunnata huolimatta siitä, että uhkana oli uusien valkoisten Convers-tennareiden likaantuminen.Välillä Flown yleisöpaljous alkoi ahdistaa, vaikkei mihinkään tarvinnutkaan jonottaa muutamia minuutteja enempää.

Tämän vuoden Flow'n artistitarjonta oli monipuolisuudessaan kattava, eikä aika tai energia millään riittänyt kaikkien kiinnostavien keikkojen katsastamiseen. Niinpä valitsin bändien joukosta sekä vanhoja suosikkejani että hakuammunnalla joitakin kiinnostavalta kuulostavia ja näyttäviä tapauksia. Silti paljon jäi näkemättä.

Musiikin lisäksi Flow tarjosi myös toisenlaisia taide-elämyksiä. Perjantai-illasta itselleni jäi ainakin mieleen performanssiesitys, jossa kolme naista kuori ja söi rapuja. Vielä seuraavana päivänäkin festariyleisössä oli henkilöitä, jotka kävivät koluamassa hampaillaan rapujen hylättyjä kuoria. Flow'n ruokatarjonta käsitti tavallisen festarimätön sijaan mm. japanilaisravintola Rakun sushirullia, ravintola Kuisman kolmen ruokalajin illallisen, joka tarjoiltiin Artekin pöytiin ja mm. luomukaritsaa, vuohenjuustoa ja yrttitomaattikeittoa.

Perjantai-illan ohjelmaa aloitteli Jesse, joka veti telttalavan täyteen heti ruvettuaan musisoimaan. Elektronista poppia soittava yhtye on löytänyt konseptinsa tietokoneen retrosoundeja hyväksikäyttämällä, ja korostetun 80-lukulaisella lookilla, mikä tuntui purevan yleisöön. Jessen keulahahmojen Kalifornia-Keken ja Stiletti-Anan iloinen jamittelu sai yleisön lämpenemään jo toisen biisin kohdalla, ja kolmantena soinut Prätkä sai innokkaimmat fanit hyppimään eturivissä.

Kings of Convenience

Kings of Convenience jatkoi tutuksi tulleella linjallaan soittamalla romanttista herkistelymusiikkia perjantain auringonpaisteessa. Päälavan edusta täyttyi runotytöistä, jotka tunnelmoivat norjalaispoikien akustisten kitaroiden soidessa. Vaikka pidänkin itse kovasti Kings of Conveniencen rauhallisesta ja melodisesta soitosta, niin sanottakoon, etteivät festarit ole ehkä suostuisin tapahtuma tutustua poikien musiikkiin, joka vaatii mieluiten keskittyneen ja rauhallisen mielentilan. Silti Kings of Convenience otti yleisönsä.

Múm

Allekirjoittaneelle perjantain ykkösbändi oli ehdottomasti islantilainen Múm, jonka melodinen keijukaismusiikki sopi yllättävän hyvin pimenevään elokuiseen yöhön. Múmin kokeelliset kappaleet saivat kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin aavemaisten säveleiden soidessa. Yhtyeen musiikki on tuoretta, satumaista ja ihmeellisen pelottavaa. Tunnelmointini keskeytti vain edessäni seisova oksentava tyttö, joka tosin muistutti siitä, että festareillahan tässä ollaan. Muuten olisin voinut eksyä sisäiseen satumetsääni, jossa islantilaiset luonnonhenget lauloivat merkillisiä säveliään.

Lauantaipäivällä soittanutta Kuusumun profeettaa oli tullut katsomaan yllättävän paljon väsyneitä festarivieraita sateisesta säästä huolimatta. Mika Rätön narisevasta vanhan miehen äänestä ja kummallisista sanoituksistaan tunnettu yhtye sekoittaa musiikissaan jazzia, kikkeliheviä, rockia sekä lukuisia muita musiikkityylejä. Sekametelisopasta syntyy varsin erikoinen, mutta toimiva kokonaisuus, joka itseeni iski aikoinaan kuin tuhat volttia. Kuusumun profeetan musiikki kaipaisi ympärilleen hämyisen klubin ja omistautuneen yleisön, mutta festarikeikallakin oli ilo katsella Rätön antautuvaa esiintymistä.

Hiphop-yhtye Roots oli eräs lauantain odotetuimmista esiintyjistä ja hyväntuulinen bändi tanssittikin eloisasti jamittelevaa yleisöä. Yhtye oli täydessä iskussa, eikä moitteen sanaa voi keikasta sanoa. Päälavan edusta oli täynnä innokkaita faneja, ja bändin ja yleisön välistä kommunikointia oli ilo katsella.

Telttalavan veti illalla täyteen Hidria Spacefolk, joka soittaa Astro-Beatiksi kutsumaansa psykedeelistä konemusaa. Musiikillisen elämyksen lisäksi Hidria Spacefolkin keikka oli myös visuaalisesti hieno. Yhtyeen musiikkia ei ole tehty tiukoille straight edge-ihmisille päätellen psykedeelisen värikkäästä videoesityksestä sekä siitä, että tälläkin keikoilla suitsukkeet tuprusivat yleisön seassa.

Jos lauantaina olikin useita hyviä keikkoja, niin ehdottomasti tiukimman setin veti Huoratron, joka on itselleni uusi tuttavuus. Huoratronin takana on yksi mies, Aku Raski, joka soittaa uskomattoman tarttuvaa ja hyvänkuuloista konemusiikkia hiukan raskaammalla soundilla. Huoratronin alkuaikoina Raski käytti soitossaan mm. GameBoyta, mutta myöhemmin mukaan on tulleet toisenlaiset koneet. Visuaalinen elämys tuli Raskin antaumuksellisesta joraamisesta sekä tiukoista strobovaloista, jotka sopivat musiikkiin kuin nenä päähän. Yleisö hyppi hurmaantuneena, eikä keikalta olisi voinut vaatia enempää. Ainoa miinus oli, että telttalava oli aivan liian pieni paikka yleisömäärään nähden ja suuri osa joutui jäämään teltan ulkopuolelle, jonne strobot eivät ulottuneet. Innolla kuitenkin odotan, että pääsisin taas näkemään Huoratronin ottavan yleisönsä yhtä täydellisesti.

Kokonaisuutena Flow 2008 oli siisti, muodikas ja monipuolinen. Itseäni jäi harmittamaan, etten millään ehtinyt kaikille keikoille tai mahtunut joillekin kiinnostavimmista. Vaikka Flow ei olekaan tyypillinen festari telttamajoituksineen, oli sielläkin huomattavissa festariasenne, joka pakotti yleisön juomaan itsensä rapakuntoon (joskin ehkä hiukan vähemmän kuin ns. normifestareilla). Ja siinähän ne isin maksamat valkoiset Converset sitten likaantuivat.