Aikomuksenani on ollut ehtiä The Bellraysin keikalle jo useamman vuoden Ruisrockissa, mutta päällekäisyyksistä ja henkilökohtaisista kiireistä (lue: humalassa oleminen) johtuen en ole siinä onnistunut. Kun rockia, bluesia, punkia ja soulia yhdistelevä nelikko saapui USA:sta keväiseen Turkuun klubikeikalle, tarjoutui siis mainio tilaisuus viimein korjata tämä epäkohta.

Ensimmäinen biisi kuulosti oudon haalealta. Syy selvisikin pian, kun laulaja Lisa Kekaula kähisi mikrofoniinsa: ”I can’t give you a hundred per cent tonight”. Yleisöstä tämän jälkeen kuulunut ”I wanna hear it Lisa!”-huudahdus sai heikkovointisen näköisen vokalistin kuitenkin liikuttumaan melkein kyyneliin. Ja siinä sitä sitten mentiin.

Lähes täydellisen äänenmenetyksen kärsineen Lisan luotsaama bändi soitti kaikesta huolimasta lähes tunnin ajan. Välillä laulu oli olosuhteisiin nähden yllättävän tehokasta, välillä taas pelkkää pihinää. Tämä oli tietysti melkoinen pettymys, etenkin kun bändin viehätys perustuu suurilta osin nimenomaan Lisan vahvaan, soulvaikutteiseen lauluääneen. Lisa yritti selvästi parhaansa, mutta kähisevä ja lauluosuuksien välillä lavalle kyykistyvä laulaja ei vastannut sitä soul-punk-diivaa, jonka olin toivonut näkeväni.

Optimisti sanoisi että laulajan sinnikkyys oli ihailtavaa ja sympaattista. Keikka vedettiin loppuun asti ja soittajat hoitivat tonttinsa erittäin taidokkaasti. Yleisökään ei masentunut vaan aplooreedasi kauan odottaen encorea, jota ymmärrettävistä syistä ei kuitenkaan nähty.

Pessimisti valittaisi että esitys oli vain varjo siitä, mihin bändi todennäköisesti parhaimmillaan pystyy. Lisa näytti paikoin sen verran kärsivältä että sääliksi kävi. En tiedä milloin keulakuvan äänenmenetys oli havaittu, mutta asia kuitenkin oli selvästi bändin tiedossa jo ensimmäisen biisin aikana. Mielessä kävi, että Turun keikka olisi ollut parempi perua. Vannoutuneelle fanille käheämpikin jälleennäkeminen bändin kanssa on kenties tyydyttävä, mutta satunnaiselle kuulijalle 12 euroa on hieman liikaa puolikuntoisen bändin todistamisesta.

Pelkästään huonoa muistoa keikasta ei kuitenkaan jäänyt, pikemminkin toive siitä että seuraava kohtaamiseni bändin kanssa tapahtuisi paremmissa merkeissä.

ROSA RANTANEN