Puhelin soi enkä voinut sille mitään. Yritin valua takaisin uneen. En onnistunut. Puhelin soi jossain ristiselkäni tietämillä eikä se tuntunut kovin hyvältä paikalta matkapuhelimen säilyttämiseen. Koetin käydä mielessäni lävitse eri vaihtoehtoja tilanteen varalle. En keksinyt kuin yhden. Kaivoin puhelimeni selkäni alta ja vastasin siihen.

-Halloota, yritin sanoa mutta kuivasta suustani kuului vain pelkkää karheaa örinää.

-No moi, olit näemmä soitellut.

Se oli Cannibal Holopainen. Eräs niistä harvoista mikkeliläisistä jotka eivät paenneet siitä kylästä heti ensimmäisen mahdollisuuden tullen.

-Mmmm... hä? Milloin?

-Ei tainnut kello olla hirveästi yli kuusi.

-Ai illalla?

-No ei, aamulla.

-Ai... herätinkö?

-Hetkeksi joo, onneksi tajusin pistää puhelimen pois päältä. Se ei siuta kuitenkaan tainnut lannistaa, olit lähettänyt jotain lähemmäs kymmentä ihan vitun sekavaa tekstiviestiä sen jälkeen.

-Jahas... haluanko tietää mitä yritin sanoa?

-Ihan vitun sama miulle. Kovasti kohkasit siitä miten turkulaiset eivät ymmärrä vittujakaan mistään ja kuinka koko vitun kylä pitäisi pommittaa maan tasalle. Ja rauniot pitäisi vielä suolata. Puhumattakaan siitä, että jokainen Turun murretta puhuva tulisi pistää keskitysleirille.

-Aika jyrkkiä kommentteja.

-Tuli tavallaan sama juttu mieleen. Kai edes hävettää?

-Aina hävettää. Ootko ollut missään turkulaisessa paikassa tsekkailemassa bändejä?

-En.

-Hyvä. Mutta jumalauta miten koskee hartioihin, ei saatana.

Ryhdyin hiljalleen hahmottamaan tilannetta. Ymmärsin, että pistävään päänsärkyyni, suuni paholaismaiseen makuun sekä kivusta sykkiviin hartioihini oli olemassa eräs perin tavanomainen syy. Olin ollut edellisenä iltana Turun punkrock-luolassa, TVO:lla kuuntelemassa livemusiikkia.

-Tuli hevattua, vai?

-No tavallaan... Kato ei tää turkulainen rock-yleisö oikein ymmärrä mennä siihen lavan eteen. Siis jos se saatanan vesipäinen ja sisäsiittoinen sakki edes koskaan erehtyy minnekään missä soi rokki. Parin viikon sisään nimittäin on osunut parit tosi tiukat keikat ja turkulaiset ovat olleet jossain täysin muualla.

-Kai tiedät että se siun hevaamisesi näyttää ihan vitun tyhmältä?

-No oonko joskus häikäissyt älykkyydelläni?

-Hyvä pointti. No oliko siellä edes jotain huomion arvoista?

Holopaista ei selvästi kiinnostanut tippaakaan. Ei ollut hänen tapaistaan lässyttää joutavia.

-Ainoastaan idiootti vastaa kysymykseen vastakysymyksellä. Mutta joo, olihan siellä. Kolme turkulaista bändiä ja yksi helsinkiläinen. Aika kovia jokainen. Eka oli yksi semmonen... taisi olla joku Polar Ends tai vastaava. Soittivat semmosta aika energistä rokkia. Kivat kertsit.

-Kivat kertsit... olitko niin kännissä vai etkö vain osaa kuvailla paremmin?

-No voi vittu, se oli semmosta... no joo, olin kännissä. Kivat kertsit. Kai.

-Sitähän minäkin. Oliko niistä turkulaisista bändeistä mihinkään?

-No sinähän et kunnon misantrooppina ja mikkeliläisenä usko tätä mutta oli. Myös se Polar Ends on Turusta. Niiden jälkeen veti semmonen kuin Staying Under. Ihan vitun tiukkaa rokkia, lahkeet vaan lepattivat kun sitä tsekkasi.

-Eli hevasit.

Holopainen on aina ollut haka siinä mitä tiivistämiseen tulee.

-Eli hevasin. Oli hienoa kamaa. Ekat biisit ei jotenkin toimineet, ne osat ei vaan klikanneet.

-Klikanneet... onko toi joku termi minkä opettivat rokkijournalismikoulussa?

-On. Eläkä vittuile krapulaiselle miehelle tai tulee itku. Nimittäin miulle. Mutta joo, se oli kova bändi. Niiden jälkeen veti se helsinkiläinen bändi, Pää.

-Hei eikö toi ole se mistä siä olet joskus aiemminkin puhunut?

-On se. Tosi siistiä kamaa. Semmosta eräänlaista rokkia.

-...

-Joo...

-Taidat vielä kertoa siitä vikasta bändistä ja ainoa mitä voin tehdä estääkseni sen on tämän puhelun lopettaminen. Voin muuten sanoa, että oon harkinnut sitä viimeiset 15 minuuttia.

-Mutta eihän me olla puhuttu vielä kuin jotain... vissiin 5 minsaa.

-Aivan.

Holopainen voisi ihan hyvin vetää jonkinlaista tiivistämiskurssia kansalaisopistossa.

-Jonain päivänä siun luoksesi tulee joku tyyppi ja vetää siuta pataan ihan vaan sen takia, että oot noin vitun nihkeä tyyppi.

-No toivottavasti. Mutta oliko siellä eilen se joku neljäskin bändi? Ja ei kai sekin ollut Turusta?

Holopaisen esittämä mielenkiinto turkulaisia bändejä kohtaan alkoi vaikuttaa jo todella kummalliselta. Tuskainen krapulamieleni ei vain keksinyt mistä ihmeestä nyt oikein tuulee.

-No oli se. Mystons. Aloittivat nimittäin Nine Inch Nailsin Hurt-coverilla. Huh huh, toimi.

-Hurt... eikö se joku jenkkiläski tehnyt samat?

-Välillä kyllä yllätät tolla tahdilla millä seuraat musiikkimaailmaa. Kuulin, että hakevat siulle tota Nobelin palkintoa älykkyydestä.

-Haista paska. Soittivatko ne jotain muutakin kuin covereita?

-Taitaa olla kevät tai aurinkopilkut kyseessä, kun nykyään aika moni kokee asiakseen haistatella miulle. Mutta joo, vetivät semmosia helvetin juurevia ja rullaavia biisejä. Oli kyllä hienoa kamaa, ajattelin pyytää niitä Kudos-klubille soittamaan. Niitä tyyppejä ja sitten Päätä kanssa.

-Anna kun arvaan: menit kaatokännissä änkyttämään täysin tuntemattomille ihmisille, että haluat ne soittamaan sinne paskaklubiisi?

-No ei se nyt niin paska ole.

-Eipä kyllä. Hei miulle tulee päänsärky tästä keskustelusta.

-Et ole ainoa. Oliko siulla jotain asiaakin vai meinaatko valehdella, että turkulainen bändimeno muka kiinnosta?

-Joo. Nimittäin että maksaha velekas.

Niinpä tietenkin.