Kotimainen rock-skene on ollut jo pitkään hyvin säälittävässä kunnossa. Tai ainakin näin olen antanut itselleni kertoa. Pahin on jo takana: kukaan ei (onneksi) muista enää Timo Rautiaista ja tovereita. Kotiteollisuudestakin on jo puristettu viimeisetkin huumorin rippeet. Kaiken tuon tylsämielisen suomi-rockin takana on kuitenkin muhinut monenmoista mielenkiintoista tavaraa. Enkä nyt tarkoita vain niitä kaikkein menestyneimpiä kuten Nicolea ja Stam1naa. Näiden takana on useita pienempiä pumppuja jotka eivät kuitenkaan ole tippaakaan vähäpätöisempiä. Oiva läpileikkaus hieman mutkikkaampaan ja tavanomaisesta poikkeavasta rock-musiikista oli näytillä viime keskiviikkoona Turun Dynamossa.

Candy Cane

Koska kyseessä oli hyvän musiikin ilta, olikin perin luonnollista, ettei paikalla ollut juuri ketään. Onhan kyse Turusta. Huimalle 17 hengen yleisölle soittanut helsinkiläinen Verilöyly avasi illan. Aivan, luit oikein. Verilöyly. Nimensä veroinen bändi kaikin puolin. Verilöylyn musiikkia voisi kai luonnehtia HC-punkiksi. Kyseessä ei kuitenkaan ole se perinteinen vääntö jossa mennään suoraa latua - täysiä. Täysiä bändi kyllä soittaa mutta latu on kaikkea muuta kuin suora: se on suunnilleen yhtä mutkikasta kuin Mensan älykkyystestin tekeminen happopäissään. Haastavaa mutta äärimmäisen hauskaa. Tyypeillä näytti olevan hauskaa vaikka yleisö oli jäänyt kotiin virkkailemaan villapaitoja.

Illan toinen bändi oli Candy Cane. Aivan kuin Verilöylyn tapauksessa, myös tamperelainen Candy Cane oli aivan uusi tuttavuus. Tässä vaiheessa iltaa yleisöä oli jo huikeat 22 kappaletta. Hyvä Turku! Toisin kuin nimestä voisi päätellä, Candy Cane ei soita tekopirteää purkkapoppia. Ehei. Candy Cane soittaa raskasta, poukkoilevaa ja rivakkaa musiikkia jonka vertailukohtia on suhteellisen vaikeaa keksiä. Suosittelen tsekkaamaan bändin MySpace-sivut niin ymmärrät mitä tarkoitan.

Keskiviikon viimeisenä bändinä esiintyi turkulainen Navigations. Olin kuullut bändistä aiemmin mutta itse tuotantoon en syystä tai toisesta ollut perehtynyt ennen keskiviikkoa. Navigations oli hyvä valinta viimeiseksi bändiksi, sillä se soittaa huomattavasti rauhallisempaa musiikkia kuin illan aiemmat aktit. Navigationin musiikista puhuessa pitäisi kai käyttää termejä post-rock sekä maalaileva. Tunnelmallista unohtamatta. Bändi koostuu rumpalista sekä kahdesta kitaristista jotka välillä vaihtavat soittimensa akustiseen kitaraan ja bassoon. Laulu on osana musiikkia harvoin ja se on yleensä hentoa ja taka-alalla. Navigationsin biisit kehittyvät hitaasti, ehkä paikoin liiankin hitaasti, mutta onnistuvat kuitenkin pitämään kuuntelijan mielenkiinnon hereillä.

Illan bändikattaus oli oikein onnistunut ja Dynamon yläkerta toimii hyvin keikkapaikkana. Jostain syystä turkulaiset eivät vain osanneet paikalle vaikka lippujen hinta oli naurettavan pieni.

TEEMU PURHONEN

Verilöylyn MySpace-sivut

Candy Canen MySpace-sivut

Navigationsin MySpace-sivut