Michael Allan Patton on mies, jonka tietää jokainen viimeisen 20 vuoden aikana rock-musikkia kunnellut. Laajemmin hänet tunnetaan Faith No Moren solistina, mutta sen lisäksi Pattonin Mike on tehnyt paljon muutakin: levyjä on tehty mm. Dillinger Escape Planin, X-Cutionersin, The Melvinsin ja Björkin kanssa. Mainitsemisen arvoisia ovat myös herran omat bändit, Tomahawk ja Fantômas.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Jatkuvan musiikillisen tutkimusmatkailun ja kokeilun lisäksi Mike Patton sattuu olemaan levy-yhtiömoguli. Lafkan nimi on Ipecac ja sen suojissa on valtava määrä lahjakkaita artisteja. Aivan kuin Ipecac olisi jonkinlainen turvapaikka bändeille jotka tekevät juuri sitä omaa juttuaan.

-BINGO! Me etsimme vain omaperäisiä artisteja talliimme. Emme ole kiinnostuneita tyypeistä jotka plagioivat toisia. Ainutlaatuisuus on hyvästä, tiivistää Patton.

-Pääasiassa löydämme bändejä talliimme kavereidemme suositusten tai meidän omien bändiemme kautta. Saamme hirveät määrät demoja, sähköposteja ja puhelinsoittoja bändeiltä jotka haluavat päästä Ipecacin suojiin. Joudun jatkuvasti sanomaan kiitos, mutta ei kiitos. Joskus ein sanominen harmittaa mutta meillä ei vain ole tarpeeksi aikaa, tilaa tai rahaa kaikille maailman bändeille, kertoo Patton.

Ipecac perustettiin vuonna 1999. Sen slogan on pattonmaisen ironinen, Ipecac - making people sick since 1999. Nimi levyfirmalle saatiin lääkkeestä. Ipecac (Syrup Of Ipecac) on myrkytysonnettomuuksissa käytettävä oksennuslääke.

Pattonin liikekumppanina on mies nimeltä Greg Werckman. Werckmanilla oli jo kokemusta levy-yhtiössä työskentelystä, sillä hän on ollut mm. Mercury Recordsilla ja Alternative Tentaclesissa töissä.

-Tapasin Greg Werckmanin Faith No Moren basistin, Billy Gouldin, kautta. Billy oli Gregin kanssa kavereita. Me tutustuimme videopelien ja NBA-koripallon merkeissä. Ipecacin perustamisen aikoihin meillä oli jo ensimmäisen Fantômasin levyn lisäksi Maldororin ja The Melvinsien levyt odottamassa julkaisua. Tarkoitus oli pitää omien levytyksieni kontrolli omissa käsissäni. Ennen Ipecacin perustamista puhuimme muiden levy-yhtiöiden kanssa Fantômasin ensimmäisen levyn julkaisemista mutta vaihtoehdot olivat huonot, Patton valaisee.

Pattonin ja Werckmanin pitkät urat musiikkiteollisuudessa helpottivat Ipecacin perustamista.

-Kokemukset musiikkibisneksestä auttoivat ilman muuta. Meillä molemmilla oli sekä hyviä että huonoja kokemuksia levy-yhtiöistä. Halusimme luoda ympäristön joka on mahdollisimman artistiystävällinen. Me otimme levy-yhtiöistä niitä piirteitä joista itse pidimme. Käytännössähän homma menee niin, että ensiksi hankitaan jokunen bändi ja sitten hyvä jakelija. Koko urakka ei ollut kovin vaikea meille, jos totta puhutaan. Meitä oli auttamassa kavereita joilla oli kokemusta oman levyfirman pyörittämisestä, Patton selvittää.

Muusta musiikkibisneksestä poiketen Ipecac tekee artistiensa kanssa vain yhden levyn kattavia sopimuksia.

-Meitä ei kiinnosta bändien omistaminen -- vain erinomaisen musiikin julkaisu. Yhden levyn diileissä on se hyvä puoli, että jos me tai bändi emme ole tyytyväisiä yhteistyöhön, voimme jatkaa eri teiden kulkemista. Kyse ei kuitenkaan ole missään nimessä suurten levy-yhtiöiden ja indiefirmojen vastakkainasettelusta. Molemmilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Olen varma, että tulen jossain vaiheessa taas työskentelemään suurten levy-yhtiöiden kanssa, Patton painottaa.

Omalle levy-yhtiölle levyttämisellä on kuitenkin omat puolensa.

-On siinä se etu, että ainoa deadline on se jonka itselleen on asettanut. Lisäksi pääsen kontrolloimaan aivan jokaista pikkuseikkaa. Olisihan se ollut hienoa jos Ipecac olisi ollut olemassa jo 1980-luvun loppupuolella mutta asiat nyt menivät näin, kertoo Patton.

Keitä artisteja Mike Patton haluaisi saada omaan talliinsa?

-Piru, niitä kyllä riittää: Sigur Rós, Willie Nelson...

TEEMU PURHONEN