Fu Manchun kitaristi Bob Balch istuu rannalla San Diegon auringon alla. Ja mikäs sen parempi paikka relan ottamiseen, sillä miehen bändi on saanut uuden levyn biisit valmiiksi studiosessioita varten.

 Kuva: Richie Wireman

 

- Istun täällä San Diegossa rannalla kahvipäissäni ja kuuntelen Howard Sternia samalla, kun vastailen kysymyksiisi, Balch sanoo.

Balchin bändi, kalifornialainen Fu Manchu, on eräs maailman tunnetuimmista vaihtoehtorokin sanansaattajista. Balchin ja kumppaneiden viimeisin levy ilmestyi vuonna 2007, ja ensi syksynä on luvassa uusi fuzzia pullollaan oleva pitkäsoitto. We Must Obey -nimellä kulkeva edellinen studiolevy on bändin aiempaan tuotantoon verrattuna raskaampi. Levyn vinyylinä hankkineet huomasivat saaneensa rahalleen vastinetta miellyttävän yllätyksen merkeissä: älppärin mukana tuli myös CD-versio.

- Se oli kokonaan levy-yhtiömme idea. Se ei tullut kovin kalliiksi, ja haluaisimme toteuttaa saman uuden levymme kanssa, Balch ilmoittaa.

Uuden levyn biisit ovat jo kasassa, ja pumppu on suuntaamassa studioon piakkoin.

- Meillä on kaikki biisit jo valmiina, ja menemme studioon kolmen viikon sisään. Tästä levystä tulee todella raju, sillä on niin monta tiukkaa riffiä. Kaikki loksahti paikoilleen todella helposti, joka on kai hyvä merkki. Luulen, että uudella levyllä on parhaat kitarasaundit, mitä olemme koskaan onnistuneet saamaan aikaiseksi. Meillä on oikea vuori fuzz-efektejä joista valita, sillä basistimme Brad Davis valmistaa niitä nimellä Creepy Fingers.

Fu Manchu on tunnettu timanttisia riffejä viljelevänä bändinä, joiden biisit kertovat lähinnä autoista, mimmeistä, pajauttelusta, flippereistä, surffaamisesta ja skeittaamisesta. Myös biisien nimeäminen on ollut kohdillaan jo aivan alkuajoista saakka: Don't Bother Knockin' (If This Van's Rockin) ilmestyi vuonna 1992.

- Laulajakitaristimme Scott Hill keksii yleensä nimet biiseille. Uudelle levylle on tulossa pari biisiä, joiden nimistä diggailen todella paljon. Eräs niistä on Webfoot/Witch Hat – suurin osa nimistä on inside-kaskuja tai viittauksia leffoihin.

Jos Hill keksii biiseille nimet, kuka tekee biisit?

- Yhdellä sällillä on riffi, toisella on riffi... Rakennamme biisejä, ja kuuntelemme niitä uudelleen ja uudelleen nähdäksemme onko niissä mitään paranneltavaa. Yleensä muutaman viikon jälkeen kaikki ovat tyytyväisiä viisuun. Luulen, että Fu Manchu tarvitsee muutaman valmistusaineen toimiakseen: oman saundin, riffit sekä biisirakenteen. Sama taitaa tosin päteä jokaiseen muuhunkin bändiin.

The First Time

Balch liittyi Fu Machuun vuonna 1996, jolloin bändissä tapahtui miehistönvaihdoksia. Silloin kelkkaan tuli Balchin mukana uusi rumpali, eräs Brant Björk, joka tunnetaan myös Kyussin rumpalina. Myöhemmin Björk lähti Fu Manchusta soolouransa vuoksi.

- Olin duunissa Fu Manchun basistin Brad Davisin kanssa paikallisessa kitarakaupassa. Tapasin koko bändin ensimmäistä kertaa, kun treenasimme Palm Desertillä. Sitä ennen kävin Davisin luona. Otin mukaan leffan nimeltä The First Time, jota katsoimme Davisin ja Hillin kanssa. Se on 1980-luvun alussa tehty ”college virgin party” -leffa, joten he molemmat luonnollisestikin tykkäsivät siitä.

Netistä löytyvässä haastattelussa Balch kertoo käyttävänsä Soulseek-ohjelmaa musiikin latailuun. Samassa jutussa mies kertoo tarinan siitä, kuinka hän löysi Soulseekillä erään käyttäjän, jolla oli Fu Manchun vielä julkaisematon We Must Obey tarjolla. Tämä käyttäjä ei kuitenkaan antanut Balchin ladata levyä, ennen kuin vaatimalla vaati saada oikeudet levyn hankkimiseen. Enää Balch ei kuitenkaan tunnusta käyttävänsä vertaisverkkoja.

- En käytä Soulseekiä enää. Ihmisiä ei voi mitenkään estää lataamasta materiaalia netistä, ja paras toimintatapa on hyväksyä se, ja yrittää kääntää tilanne hyödykseen. Kuten esimerkiksi laittamalla vinyylipainoksen mukana tulemaan ilmaisen CD:n.

Entä mikä musiikki kolahtaa sinuun juuri nyt?

- Diggailen todella paljon Torchea. Olen kuunnellut sitä bändiä viimeiset kolme viikkoa. En vain tunnu kyllästyvän siihen musiikkiin.

Fu Manchu esikuvana

Vaikuttaa siltä, että Fu Manchun fuzz-rock on toiminut innoittajana lukuisille bändeille. Tiedätkö näistä bändeistä mitään, ja miltä tuntuu olla joidenkin musiikillinen esikuva?

- TruckFighters oli meidän kanssa kiertueella 2-3 kuukautta Euroopassa, tunnemme ne tyypit todella hyvin. Mukavia heppuja. Hyvältähän se tuntuu, että olemme innoittaneet muita bändejä. Itse olen imenyt vaikutteeni kasvaessani 1970-luvun rockin ja punkin aikoihin.

Fu Manchu on aloittanut aina uuden levyn julkaisun jälkeen pitkän kieruerumban. Tätä kysytään luultavasti jatkuvasti, mutta miten Euroopan yleisönne eroaa Jenkkilän yleisöstä?

- Luulen, että Pohjois-Euroopan keikkamme ovat olleet kaikkein parhaita. Yleisö on siellä aivan sekaisin! Olin viimeksi siellä päin kiertäessämme melko paniikissa, sillä pelkäsin jengin tuhoavan efektini. Kaikkein erikoisin keikkamme edellisellä kiertueella oli jossain päin Englantia, sillä onnistuin sillä keikalla katkomaan kolme kieltä kitarastani. Ne olivat ainoa kielet, jotka menivät rikki koko kiertueella.

Onko aikomuksenanne kiertää uuden levyn myötä yhtä paljon kuin aiemminkin?

- Toivottavasti, sillä viime kerralla kiersimme vain 4 tai 5 kuukautta: kaksi rundia Euroopassa, kaksi Jenkeissä. Tällä kertaa haluaisin päästä Australiaan saakka.

Fu Manchun keikkailu on muuttunut alkuajoista radikaalisti.

- 1990-luvulla pysähdyimme aina tien sivuun tehdäksemme puhelinhaastattelut puhelinkopissa. Otin pakuumme mukaan noin 80 kasetillista musaa, jota kuuntelimme. Eurooppaan mennessämme en silloin soittanut viikkoihin tyttöystävälleni, sillä se oli niin kallista. Nykyään istumme kaikki tietokoneidemme ääressä. Rock!

Alkujaan tarkoitukseni ei ollut kysyä Fu Manchun rumpalista, mutta houkutus oli liian valtaisa. Kuinka usein rumpalinne Scott Reeder sekoitetaan esimerkiksi Kyussista tuttuun basistiin Scott Reederiin?

- Sitä tapahtuu, ja aika haitaristahan se on. Mutta se on omituinen juttu: myös meidän Scottimme on aavikkokaupungista, Barstowista tosin. (Basisti Scott Reeder on Palm Desertin nurkilta).

Vuoden 2008 SuperBowlin väliajalla nähtiin erään automerkin mainos, jossa soi Fu Manchun California Crossing -albumilta tuttu biisi Mangoose. Kuinka tämä tapahtui, ja onko skenepoliiseilta tullut mäkätystä?

- Autovalmistaja lähestyi meitä alkujaan. Ja joo, joiltakin ihmisiltä on tullut siitä valittamista, mutta minä en välitä siitä pätkääkään. Emme tee muutenkaan paljoa rahaa, joten kun saamme tuollaisen tilaisuuden, se on ainoastaan siistiä.

Soita tää riffi

 

 

 

 Kuva: J. Johnson

 

 

Nettiä plärätessäni löysin mielenkiintoisen sivuston osoitteesta playthisriff.com. Olet ilmeisesti mukana tällä soittosivustolla?

- Tässä on pressi-ilmoitus jota olen levittänyt:

”PlayThisRiff.com tarjoaa kitara-, basso- ja rumputunteja ammattimuusikoilta videoiden ja tabulatuurien muodossa. Opettajina toimivat soittajat bändeistä kuten Fu Manchu, Exodus, T.S.O.L, Helmet, 3 Inches of Blood, Monster Magnet, The Dickies, Pelican, The Number 12 Looks Like You ja The Dwarwes. Voit oppia myös sooloartisteilta kuten Nick Oliveri

(QOTSA, Kyuss, Mondo Generator), Brant Björk (Fu Manchu, Kyuss, BB and the Bros) ja Mike Watt (The Minutemen, DOS, fIREHOSE).

Ota selville miksi The O.C. Weekly sanoo: PlayThisRiff.com on luultavasti netin paras soitto-opetussivu.”

- Minua opetti kitaransoitossa yksi tyyppi San Diegossa. Maksoin hänelle satoja dollareita kuussa, jotta hän opettaisi minua. Se tyyppi lähinnä tuhosi Gibsonin SG:ni laittamalla sen nauhat uusiksi, joten lopetin hänen luonaan käymisen. Rupesin kelailemaan, että miksen voisi tehdä samaa soitonopettajien kanssa, mutta netissä ja kuuluisien ihmisten kanssa. PlayThisRiff on alusta, jolla keikkailevat muusikovat voivat tehdä hieman lisätienestiä opetusvideoillaan. Samalla se on minulle mahdollisuus hengailla suosikkibändieni kanssa.

On viimeisen, tarkkaan mietityn kysymyksen paikka. Vieläkö bändin jampoilla on aikaa surffaamiseen ja skedeilyyn?

- Surffaan lähes joka päivä. Skedeilyä sen sijaan en ole harrastanut pitkään aikaan.

 

www.fu-manchu.com

 

www.playthisriff.com