UFO-mystiikkaa, psykedeliaa, Disneyland, salaliittoteoriota ja yhteiskuntajärjestelmän mielenhallintaa. Tervetuloa Adam Gorightlyn synkronistiseen maailmaan.

 

Adam Gorightly on pitkän linjan amerikkalainen vastakulttuurihahmo, jonka kirjat ja lukuisat artikkelit käsittelevät hieman erikoisempia aiheita. Niihin lukeutuvat esimerkiksi kattava teos Charles Mansonista ja tämän pahamaineisesta Perheestä, sekä mielenkiintoinen artikkeli aistideprivaatiotankin isästä, happopäissään delfiinien kanssa touhunneesta tiedemiehestä John Lillystä.

 

 

Milloin ryhdyit kirjoittamaan mielenkiinnon kohteenasi olevista hieman erikoisemmista asioista?

- No, “mielenkiintoinen” on täysin suhteellinen termi – se mitä minä koen mielenkiintoiseksi, voi toisten mielestä olla täysin pähkähullua. Kirjoitusprosessini on ollut eräänlainen pitkä matka, joka alkoi 1970-luvun lopulla rockbändille sanoitusten teon muodossa. Pian tekstini sinkoutuivat okkultisiin teemoihin, tajunnan korkeammille tasoille, sekä myös miekka & magia -tyyppisen fantasiakirjallisuuden pariin – tieteiskirjallisuutta unohtamatta. Kirjoitukseni lähtökohdat olivat siis melko yksinkertaisissa lyriikoissa, joka myöhemmin muotoutui monimutkaisemmaksi runoudeksi.

Gorightly kokeili kynsiään myös fiktion parissa, mutta tietokirjallisuus vei lopulta voiton.

- 1980-luvun lopulla kokeilin ensimmäistä kertaa fiktion kirjoittamista, ja työstin vuosien ajan novellaa nimeltä Dusty Karma. Lopputulosta luonnehtisin epäonnistumiseksi, mutta koko prosessi oli hyvin arvokas oppimiskokemus.

- Tietokirjallisuuden pariin ajauduin 1990-luvun alussa, kun Disneylandissa työskentelevä ystäväni kertoi minulle eräitä omituisia paljastuksia Disneylandissa vuosien varrella sattuneista kuolemantapauksista. Niistä syntyi artikkeli nimeltä The Disneyland Dead. Se julkaistiin eräässä sen aikaisessa, lyhytikäisessä zinessä, Infocultissa. Myöhemmin, kun uppouduin syvemmälle zineskeneen, julkaisin kertajulkaisuna ilmestyneen zinen nimeltä UFO's, LSD and Me. Dokumentoin siinä omaa psykedeelistä UFO-kohtaamista, joka tapahtui 1970-luvun lopulla. Se puolestaan sai muut zinet julkaisemaan omia artikkeleitani, jotka keskittyivät mielenkiinnon kohteisiin, kuten UFO-kokemuksiin, salaliittoihin, psykedeeleihin ja paranormaaleihin ilmiöihin. Juttujani julkaisivat muun muassa Crash Collusion, SteamShovel Press, The Excluded Middle sekä Paranoia Magazine.

 

 

Synkronismi muusana

 

 

Synkronismi esittää suurta roolia Gorightlyn tutkimusmenetelmissä, myös lähteiden löytämisessä.

- Mitä lähteisiini tulee, ne ovat aina olleet lukuisia ja vaihtelevia. Vaikuttaa siltä, että usein vain törmään eri tutkimusalueisiin, jotka vaikuttavat minusta mielenkiintoisilta. Synkroniteetti esittää suurta roolia tässä prosessissa, sillä asiat tuntuvat vain loksahtavan paikoilleen melkein maagisesti. Vaikka tämä haiskahtaakin aika paljon new age -humputukselta, niin näin asiat vain toimivat omassa “magian maailmassani.” Itsensä avaaminen, ja Muusan ohjaukseen alistuminen on tässä avainasemassa.

- Luulen, että aikaisemmat kokemukseni, kuten esimerkiksi mainitsemani UFO-kokemus, vaikuttavat suuresti siihen, mitkä aiheet minuun vetoavat. Se mullistava kokemus sai minut kyseenalaistamaan sen, mitä kutsumme todellisuudeksi. Se myös avasi minulle oven salaliittojen ja paranormaalien ilmiöiden maailmaan.

Adam Gorightlyn kirjavia artikkeleita on julkaistu monissa hyvin erilaisissa julkaisuissa kautta maailman. Kuinka hänen tekstinsä päätyi brittiläisen FourTwoFour-jalkapallolehteen, onko herra kenties jalkapallomiehiä?

- Pelasin jalkapalloa nuorukaisena täällä Yhdysvalloissa. Se on aina ollut suosittu nuorisolaji, ainakin silloin, kun kasvoin 1960-luvulla. Mutta ei, en ole jalkapallomiehiä varsinaisesti, sillä se ei ole koskaan ollut yleisön suosiossa samalla tavalla, kuin muut isommat urheilulajit.

-FourTwoFour julkaisi artikkelini Rockin' Rollen Stewartista. Stewart tunnettiin nimellä Rainbow Man. Hän ilmestyi urheilutapahtumiin Amerikassa ja muualla maailmassa, ja heilutti raamatun lauseilla täytettyjä kylttejä sateenkaaren värinen afro-peruukki päässään. Stewart päätyi myöhemmin hankaluuksiin lain kanssa erään panttivankidraaman kautta, johon Jumala hänet johdatti.

Kirjoituksesi ovat hyvin rakennettuja, ja näytät tietävän mistä kerrot. Minuun iski erityisesti John Lillystä kertova artikkeli. Millaisia lähteitä käytit sitä tehdessäsi, ja kuinka paljon tuollaisen tekstin kehittäminen vie aikaa?

Lilly-teksti pohjautui pääasiallisesti Lillyn elämäkertaan “So Far...”, ja sen tulkintaan. On vaikea sanoa, kuinka kauan sen kirjoittamiseen menee. Tein sen tekstin yli vuosikymmen sitten. Se on noin muutama tuhat sanaa pitkä, joten niin pitkän artikkelin tekemiseen menee muutama viikko.

Tunnut olevat suhteellisen tunnettu hahmo jopa täällä Pohjois-Euroopassa. Tuleeko se sinulle yllätyksenä, ja onko Suomi sinulle lainkaan tuttu maa?

- Kyllä se tuli minulle yllätyksenä. Luulen, että podcastini Untamed Dimensions on tuonut nimeäni julki laajemmalle kansainväliselle yleisölle, joka löytää sitä kautta kirjani. Suomi ei valitettavasti ole minulle lainkaan tuttu maa. Minulla on sellainen käsitys, että siellä on paikoin pirun kylmä, vai mitä?

Salaliittoteoria Mansonista

 

Olen kuullut ihmisiltä, että he tietävät sinut kirjojesi kautta. Olet kirjoittanut niitä neljä kappaletta, ja jokainen niistä on vähintään mielenkiintoinen. Onko mikään niistä sinulle erityisen tärkeä? Mikä Mansonin perheessä vetoaa sinuun?

- Luulen, että paras teokseni on Kerry Thorneysta kertova kirjani The Prankster and the Conspiracy. Syy siiihen on se, ettei kukaan ollut siihem mennessä tehnyttehnyt mitään niin syväluotaavaa Thornelysta, tai Discordian-liikkeestä. Joten kirjani on siinä mielessä merkittävä. Lisäksi sitä kirjaa oli kaikkein hauskinta kirjoittaa, sillä sen tekeminen oli täynnä toisiinsa synkronisesti yhteydessä olevia asioita. Lisäksi tapasin matkan varrella paljon siistejä ihmisiä.

- Mitä Mansoniin tulee, perimmäinen mielenkiinnon kohteeni The Shadow Over Santa Susanaa kirjoittaessani olivat huhut, joiden mukaan Mansonin perhe oli osa armeijan aluille panemaa mielen kontrollointikokeilua, ja itse perhe oli pelkkä ryhmä koekaniineja.

- Tämä sai minut tutkimaan Mansonin nuoruutta, ja hänen Perheensä syntyä, jotta koko tarinan saisi osaksi laajempaa historiallista konteksia. Lopputuloksena oli 600-sivuinen hirviö, jota on sanottu kaikkein kattavimmaksi Manson-historiikiksi. Kirjan uusi, päivitetty painos julkaistaan elokuussa, jolloin murhista tulee täyteen 40 vuotta.

Vaikuttaa siltä, että jotkut kriitikot eivät ainoastaan halveksu tekstejäsi, mutta myös sinua henkilökohtaisesti. Et ilmeisesti ota heitä vakavissasi, sillä olet laittanut heidän arvioitaan verkkosivuillesi.

- Voisin sanoa, että kirjoittaja ei tee työtään oikein, ellei onnistu ärsyttämään muutamaa ihmistä matkan varrella.

Mikä on yhteytesi Robert Anton Wilsoniin?

- Haastattelin Wilsonia hänen luonaan Capitolassa vuonna 2000, ja olin hänen kanssaan kirjeenvaihdossa myöhemmin. Luonnehtisin häntä oppi-isäkseni, sekä suureksi inspiraation lähteeksi. Mutta minä olen vain yksi lukuisista, joihin hän vaikutti positiivisesti elämänsä aikana. Olin juuri tutustumassa Wilsoniin ennen hänen kuolemaansa muutama vuosi sitten. Hän oli erittäin mukava ja antelias heppu.

Kirjoitat paljon mielenhallinnasta. Miksi aihe on niin tärkeä sinulle?

- Ryhtyessäni ensimmäistä kertaa tutkimaan salaliittoteorioita, törmäsin mk-ultra -projektiin, joka kauhistutti ja ällistytti minua. Jokainen asiaan tutustunut tietää, että jotain omituisuuksia on tekeillä ei ainoastaan armeijan salaisissa operaatioissa, vaan myös aivan jokapäiväisessä arkielämässämme. Kyseessä on systemaattinen prosessi, jolla meitä ehdollistetaan median eri muotojen ja sosiaalisen kontrollin kautta pidättäytymään nykytilanteessa, ja olemaan kunnollisia kuluttajia. Joten tämän aiheen tulisi olla erittäin tärkeässä asemassa meille kaikille, jotta voisimme päästä ehdollistumisesta eroon, ja muuttua täysin toimiviksi ihmisiksi.

 

www.adamgorightly.com