Old Man Gloom on bändi joka on saanut paljon huomiota niin sludge- kuin metallipiireissäkin - ja vielä melkein täysin ilman keikkailua. Bostonin superbändiksikin tituleerattu Old Man Gloom julkaisi edellisen levynsä, Christmasin, vuonna 2004. Onkin siis aika kysyä kuulumisia bändin toiselta perustajajäseneltä, rumpali Santos Montanolta. Aloitetaanpa kysymällä kuinka Santos kuvailisi Old Man Gloomin musiikkia.

Kuva: © Jason Hellmann

- Vihaan tuota kysymystä. Ehkä enemmän kuin mitään kysymystä koko maailmankaikkeudessa. Minun on kuitenkin näemmä pakko vastata siihen jatkuvasti, joten vastaukseni menee yleensä jotenkin näin: semmoista tosi äänekästä, melko raskasta... vähän kuin metallia muttei oikeastaan yhtään... vähän kuin Disturbed tai jotain sinne suuntaan mutta vähän... taiteellisempaa otetta ja raskaampaa... muttei oikeastaan metallia eikä oikeastaan hardcoreakaan, semmosta indiekamaa muttei kuitenkaan mitään indierokkia, tiedätkö, se on kyllä sitä mutta ei oikeastaan lainkaan. Jos kuulisit meidän musiikkiamme, vihaisit sitä.

- Tuo on tyypillinen vastaukseni. Se aina loppuu tuohon "vihaisit sitä" -juttuun. Bändin nimeä koskeviin kysymyksiin on paljon yksinkertaisempi vastaus. Uudessa Meksikossa, mistä minä ja Aaron (Turner Isiksestä) olemme kotoisin, on eräs juhla nimeltä Zozobra. Juhla huipentuu siihen, kun valtaisa marionetti sytytetään palamaan. Marionetin nimi on Zozobra mutta sitä kutsutaan myös Old Man Gloomiksi, Montano selventää.

Selvempi juttu. Mutta entäpä sitten Old Man Gloomin biisit, kuinka niitä oikein tehtaillaan?

- Pohjimmiltaan OMG on bändi jonka kautta jokainen meistä voi puuhailla sitä haluamaansa juttua. Eikä se ole välttämättä demokratia. Jos jollain on idea jota haluaa tutkia, loput meistä kannattavat sitä sokeasti ja kokonaisvaltaisesti. Yleensä homma menee niin, että jollain on kokonainen biisi valmiina ja me muut teemme sille oman juttumme. Esimerkiksi Christmasin kanssa kävi niin, että äänitimme omat osamme itsenäisesti ilman muita. Sen ansiosta pystyimme muuttamaan joitain juttuja ja pääsimme tekemään pieniä jekkuja toisillemme. Esimerkiksi The Volcano oli Calebin (Scofield, Cave Inistä) tekemä minuutin mittainen nopea perseelle potkija. Aaron löi näppinsä siihen ja työsti siitä pitkän sludge-monsterin ja kun Caleb kuuli Aaronin version, hän lisäsi siihen rumpujen mukaan menevän bassoraidan ja lopputulos oli parempi kuin kenenkään meistä yksin tekemä olisi ollut. Kukaan ei ollut oikein varma siitä kuinka se biisi muotoutui juuri sellaiseksi kuin siitä tuli, mutta me kaikki olimme ihan vitun innoissamme, Montano hehkuttaa.

Asia selvä. Ja hyvä biisihän se The Volcano on. Old Man Gloomin levyillä kuullaan monen biisin välillä enemmän tai vähemmän omituista äänimattoa. Mistäs niissä oikein on kyse?

- Äänimaisemat ovat Luken (Scarola) ja Aaronin käsialaa. Ne tehdään biisien äänitysten jälkeen jotta levystä saisi kokonaisen. Me muut pääsemme alta pois ja annamme vain Luken, Aaronin ja pajareiden tehdä tehtävänsä, kertoo rumpali Montano.

Entä käykö tuo superbändin leima koskaan voimille? Old Man Gloomissahan on soittajia Isiksestä, Cave Inistä, Convergesta, Doomridersista ja Agoraphobic Nosebleedistä.

- Minun mielestäni OMG on luonut itse oman menestyksensä. Se toisi vain valtavat määrät paineita jos meistä tuntuisi, että meidän pitäisi jotenkin koettaa elää tuon superbändin tittelin kanssa. Kohteliaisuushan se oikeastaan on, antaa ymmärtää meidän kaikkien olevan todella superhyviä muusikkoja. Joten periaatteessahan siinä ei ole mitään vikaa. Se, että olemme muissakin bändeissä auttaa meitä levittämään musiikkiamme suuremmalle yleisölle.

Näinhän se kyllä varmasti on. Vaan palataanpa ajassa hieman taakse. Kerropa kuinka Old Man Gloom sain alkunsa.

- No, meillä oli ollut Aaronin kanssa pieniä projektibändejä vuosien ajan ja eräänä vuonna hän tuli kesäksi takaisin Santa Fe'hen jossa me teimme ja äänitimme ensimmäisen OMG:n levyn, Meditations in B:n. Pian sen jälkeen muutin Bostoniin ja Aaron pyysi Naten (Newton, Converge ja Doomriders) mukaan soittamaan kitaraa. Meillä oli suunnitelmana pitää setti triona: kaksi kitaraa ja rummut. Siihen aikaan Doomridersia ei vielä ollut olemassa, joten Nate lähti innoista puhkuen hommaan mukaan. Parien treenien jälkeen hengailimme Calebin kanssa ja hän sanoi tulevansa soittamaan bassoa jos sille vain on tarvetta. Pitäisi olla täydellinen idiootti jos ei huoli jonkin niinkin loistavan muusikon kuin Calebin palveluksia, jos tämä niitä itse vielä tarjoaa. Joten Caleb liittyi remmiin. Aaron oli työstänyt erilaisia äänimaisemia ja noisea Luken kanssa, joten oli aivan luonnollista ottaa hänet bändiin mukaan. Hengailimme muutenkin yhdessä jatkuvasti joten miksei sitten käyttäisi aikaa biisejä tekemällä, Montano täsmentää.

No niinpä. Kuinka teille maistuu kiertue-elämä, kiertääkö Old Man Gloom lainkaan?

- Meillä ei ole ikinä kiertueita. Itse asiassa olemme soittaneet alle 10 keikkaa. Jos joku tätä lukeva on ollut jollain noista keikoilla, pitäkööt itseään onnekkaana. Keikkailu on vain niin mahdotonta meille. Erityisesti nyt, kun kilpailemme ajankäytöstä muiden musiikkiprojektiemme, vaimojemme, lapsiemme ja työvelvollisuuksiemme kanssa. Aikuisuus on todella perseestä. Mutta silloin kun olemme heittäneet keikkoja, ihmiset ovat vaikuttaneet olevan hieman ymmällään. Kulttimaineemme on vain kasvanut Christmasin julkaisun myötä emmekä ole soittaneet keikkaa sen jälkeen, joten kuka tietää millainen keikkamme olisi. Luulisin sen olevan vähän samanlainen kuin se setti Bill & Ted's Bogus Journeyn lopussa, uumoilee Montano.

Aikuisuus on kyllä aivan perseestä, sen allekirjoitan. Mutta kerro nyt lopuksi vielä mitä Old Man Gloom puuhailee tätä nykyä.

- Me olemme yhä bändi ja suunnitelmissa on eri juttuja: ehkä teemme keikkoja, ehkä teemme levyjä tai sitten vain jaamme ilmapalloja apinapuvuissa...

Jäämme odottamaan.